27.7. - 29.7. Porta Marina - Halvägstearna

No niin taas ollaan nettiyhteyksien parissa ja mami pääsee skrivailemaan...
Perjantaina hirveä punkraaminen ja yllättäen saatiin taas kaikki kamat uppoamaan johonkin veneen syövereihin. Ruokaa ja juomaa käytiin taas Paraisilta hakemassa niin että piisaa hetkeksi. Eka yö vietettiin ihan siinä omassa kotisatamassa, vaikka mami koittikin punkrauksen jälkeen puhua faijaa ympäri, että oltais lähdetty vielä yötä myöten ajamaan Halvikseen, kun tiedettiin että siellä on ainakin Kaitsu ja Heli jo venailemassa.

Matkaan lähdettiin kuitenkin vasta siis lauantaiaamuna. Eli kohti Halvista. Ja siinä matkalla sitten meekilailainen julisti olevansa merikapteeni ja meriropso. Ja vaikka mamilla onkin vähän taipumusta lukihäiriöön, niin tämä ei ole nyt kirotusvirhe, vaan olen nimenomaan meriropso.

Matka jurruteltiin vastatuuleen laiskoina koneella, mutta olipa muuten eka kerta tänä kesänä, kun pystyi lököilemään kannella shortseissa ja mamikin possuili biksuissa.
Oli tosi ihanaa kun ekan kerran tänä kesänä tuli hiki auringon lämmöstä! We like!!!

Halviksessa meitä olikin vastassa monta tuttua! Lindströmit, Kukkoset, Bastmanit ja Kassu-koira plus joitain muitakin ihania, joita ei vielä oltu opittu tuntemaan. Siellä olikin pienimuotoiset talkoot päällä, Kaitsu organeerasi sinne uutta laiturin pätkää ja upeita ledivaloja kävelysilloille. Hienoa tuli kun kävin vähän neuvomassa kuin se homma skulaa.

Halviksen rakas saunamökki

Meekialainen oli jättänyt noi päiväunet väliin niin sitten menin ja simahin aika pian saunan jälkeen. Noilla aikuisilla kuulemma oli mennyt vähän seuraavan vuorokauden puolelle turistessa ja ukonilmaa ihaillessa. Oli kuulemma ollut ihan mieletöntä seurailla kallion päältä pimeässä kun ympärillä räiskyi sadat salamat ja VirveRosti raikasi (siis mamin päässä)

Olipa ihana sunnuntaiaamuna vaan jäädä Halvikseen kaikessa rauhassa, kun muut tekivät lähtöä takaisin koteihinsa. Meilläpäs alkoikin loma! Ja sääkin oli sen mukainen, +31,5 näytti ulkomittari. Mami ja jopa faijakin kävivät jatkuvasti uimassa ja meekialainen innostui vesileikeistä. Yhtenä päivän teemoista olikin meekialaisen ämpärin onkiminen meren pohjasta.
Aika pitkään saatiinkin olla Halviksen Herroina, kunnes sitten saareen tuli kolme muutakin venettä iltaa viettämään.

Yöllä alkoi tas melkoinen sirkus. Mutta taaskaan se ukkonen ei oikein tullut meidän kohdallemme, vaan salamat välkkyivät ihan jatkuvasti joka puolella, oli kyllä melkoisen spookia touhua. Ihan muutaman kerran vaan kuului ukkosen jyrähtely. Nyt ei enää mamillakaan soinut "Sata salamaa iskee tulta..." sillä niitä oli kyllä jo tuhansia. Ikuna ei olla tollasta nähty, eikä varmaan nähdä!

Tästä meidät varman tunnetaan: "Ne hullut, jotka hilaa sitä delfiiniä perässään"...tosin meillä sitä kutsutaan Haikalaksi.