Charter-viikonloppu: In The Place To Be!

Viime viikonloppu olikin kesän eka charterpurjehdus. Mamin työkaveri Pia oli miehensä Juhan ja Nero-koiran kanssa meekialaisen veneellä. Bada bing - bada bum!!
Teemana oli "In The Place To Be!" Älkää edes kysykö meekialaiselta mitä se tarkottaa, en tiedä, mutta faija sen hokemisen aloitti ja tartutti kaikkiin muihinkin.

Perjantaina oli tarkoitus heti vaan startata ja purkaa kauppakassit jääkaappiin siinä matkalla Airistoon, mutt kuinkas sitten kävikään...kone ei startannut. Faija siinä sitten hetken hikoili ja kiroili ja totesi akun olevan tyhjä. Noh, eihän siinä sitten muukaan auttanut kuin että Pia, Mami, Nero ja meekialainen korkkas juomat ja jäi kotisatamaan chillaamaan ja purkamaan niitä kasseja ja faija ja Juha lähtivät hakemaan uutta akkua HongKongista. No onneks ei sentäs ihan Honkkariin asti tarvinut lähteä, lähin akku löytyi Kaarinasta.

Ja sitten vihdoinkin päästiin liikenteeseen. Mentiin siis ihan vaan siihen Airistoon ekaksi yöksi. Huomasi, että oli heinäkuu, satama oli nimittäin aika täynnä.
Meekialainen pääsi taas pomppulinnaan ja jäätelöllekin. Ja Juha oli tehnyt meille aivan mahtavan hyvää salaattia!
Meekialainen siinä sitten tilttas jossain vaiheessa mutta noi vanhukset hihitteli kyllä yömyöhään ja nauttivat lämpimästä illasta.

Me pojat tässä venaillaan aamupalaa. Juha, Meekialainen ja Nero.

Lauantaiaamuna oltiin lähdössä jälleen aikaisin liikenteeseen (vähän niinkuin perjantainakin oli tarkoitus) mutta sää oli aika sumuinen ja sateinen. Kökittiin siinä sitten puolisen tuntia ja veivattiin sadevehkeitä päälle ja pois päältä. Sitten ilma nopeasti kirkastui ja me lähdettiin liikenteeseen.
Koko viikonlopun säähän oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että ensin luvattiin kunnon helteitä, sitten varoteltiin kovista ukkosmyrskyistä ja rankkasateista, eikä mikään noista oikein osunut kohdalle. Ei ainakaan meidän kohdalle. No lämmintä kyllä oli, mutta ei nyt ehkä ihan hellettä, pilviäkin nähtiin ja satoikin, mutta vain pienen hetken.
Nero parkaakin lääkittiin koko viikonloppu rauhoittavilla, ettei sen tarvisi pelätä sitä ukkosta, mutta se olikin aina ihan turhaa. Paitsi että olihan meillä sitten veneessä tosi rauhallinen koira =)) Nero taitaa kyllä olla muutenkin tosi iisi, meekialainen diggaili siitä ihan kybällä!

Check it Out - Meekialainen & Nero

Matkalla ei päästy kuin pieni pätkä purjeilla, kun oli niin pläkää taas. Sinänsä harmi, että ei noi meidän charter-vieraat oikein päässyt purjehtimisen makuun. Täytyy varmaan ottaa ne toisenkin kerran veneelle jos oli vaikka paremmat tuulet sitten toisella reissulla.
Iltapäivällä tultiin kuitenkin Västra Rockelholmiin, joka on siis Merituulen yksi saari.
Me grillailtiin ja duunailtiin sitten yksi tämän kesän parhaista safkoista. Pia teki meille ihanaa mansikkasalsaa ja alkupaloiksi semmossia sitruunapesto-mozzarella leipiä. Ja mami duunas sitruuna-timjami-perunoita. Faija lätkäs ensin grilliin baut kilon marinoituja tiikerirapuja ja sitten kunnon jöötit naudan sisukkaa.
Harmi että kaikki oli niin nälissään, ettei maltettu oikein ottaa fotoja noista sapuskoista.

Tässä poussailee Pia, Nero, Meekialainen, Mami ja Faija

Loppu ilta sitten vaan loikoiltiin laiturilla ja mami kävi tietty vähän tsimmaamassa. Se kun diggailee siitä niin kovasti.

Tässä kuvassa on ihanat naiset laiturilla (ja tietty Nero)

Pialla ja Juhalla oli sellanen kolauksen kestävä kamera, joten meekialainenkin sai ihan rauhassa toteuttaa itseään ja harjoitella valokuvaamista. Ensin mä otin sellasen kymmenen kuvan kollaasin Pian varpaista ja omasta (uudesta!) Crocsistani ja sitten aika onnistuneesti nappasin kuvat jokaisesta matkustajasta. Sille en kuvaajana voi oikein mitään jos ihan jokainen ei ollut edustavimmillaan. Ihan kaikkia varavas-kenkä-kuvia en viitsi teille laittaa, niitä on nimittäin julmetun paljon....

Juha

Mami

Faija

Pia

Niin ja sitten tietysti saunottiin kovasti!
Noi ruojat söivät jälkiruuan vasta sitten kun meekialainen oli mennyt goisimaan. Kiskoivat pari rasiallista mansikoita kermavaahdolla. Noh, jonkuinhan tässä perheessä on vähä ajateltava linjojaan...

Sunnuntaina oli sitten taas kotiin paluun aika ja ajoitimme sen loistavasti. Just kun kaikki tavarat oli saatu pakattua autoon, alkoi kuulua lähistöltä ukkosen jyrinää. Säästyttiin siis sateelta ja ukkoselta!

Iso kiitos Pialle, Juhalle ja Nerolle mukavasta seurasta ja ihanasta ruuasta ja kaikesta. Oli niin kivaa, että Juhaa lainatakseni: "tuli melkein ilopissat". Teiän täytyy varmaan tulla vielä uudestaankin, että pääsette harjoittelemaan kunnolla myös purjehtimista!

In The Place To Be!