Vihdoinkin koitti maanantaiaamu ja odoteltiin innokkaana sitä perjantaina tilattua putkimiestä. Hänen piti saapua 10:30, vaan eipä näkynyt. Voitte uskoa että veneessämme ilmeet vähän synkkeni...
Satamakonttorin setä sitten soitteli sen putkarin perään ja selvisi, että se oli jossain ihan muualla ja unohtanut meidät. Jihuu, meekialainen vietti jälleen yhden tunnin mamin kanssa leikkipuistossa ja faija koitti saada järkkäiltyä jostain meille uutta putkimiestä. Onneksi saatiinkin sellainen tyyppi kiinni, joka lupasi tulla noin klo 15 katsomaan tilannetta veneellemme.
Eli päivä meni siinä odottelevissa tunnelmissa.
Sitten klo tuli kolme, mutta ketään ei näkynyt...Käytiin jälleen kyselemässä satamakonttorissa, että eihän meitä vain ole unohdettu. No ylläripylläri, selvisikin, että se putkimies oli käynyt siinä satamassa pällistelemässä klo 13, mutta koska sillä ei ollut meidän puhelinnumeroa (vaan tilauksen tehneen satamakonttorin sedän numero, joka oli tauolla) niin se ei voinut soitella meille, eikä siis tiennyt mille veneelle hänen pitäisi tulla. Hohhoijaa. Jälleen siis sovittiin uusi aika, nyt putkimiestä odoteltiin saapuvaksi noin klo 17. JA LOPULTAKIN HÄN SAAPUI!!!!!
Sillä kakkaputkisetällähän oli mukanaan semmonen "putkipora" jolla hän saikin ihan hetkessä septitankin putkenmutkan auki ja homma alkoi skulaamaan. Oli vielä niin reilu setä, että möi sen vehkeen faijalle siltä varalta että joku jälleen kakkaa meidän vessaan liian isoa kakkaa ;)
Koko homma laitteineen päivineen kustansi 50€, eli ei ollenkaan paha. Mami olis siinä vaiheessa ollut jo valmis maksamaan ton summan moninkertaisesti!
Siitä laitteesta täytyy kyllä muistaa laittaa kuva tänne, kunhan saadaan sellainen otettua.
Voitte uskoa, että siinä vaiheessa kun putkimies poistui veneestä, niin oltiin jo niin kypsiä notkumaan siinä satamassa ja koko Maarianhaminassa, että köydet irtosi välittömästi ja lähdettiin Rödhamniin vaikka kello oli jo aika paljon. Mami vetäisi lähtiessämme tulpan irti (=sisäpiirin joke, haahaa.)
Rödhamnista sai edelleen tilattua hyviä sämpylöitä suoraan veneeseen toimitettuna, ja pussiin säätiedotus kirjoitettuna (tästä onkin kuva blogissa jo vuoden 2010 käynniltämme)..
Saunankin olisi saanut, mutta otettiin se vasta seuraavalle päivälle.
Käärmeitä Rödhamnin poluilla ja pusikoissa saa kyllä varoa, ollaan nähty niitä ihan joka käynnillä. Nytkin mami meinas saada halvauksen kun faija ilmoitti käärmehavainnostaan.
Röhamnissa oltiin siis pari yötä, koska ekana iltana oltiin sen verran myöhään perillä. Yöllä satoi muuten tosi rankasti, onneksi päivällä ei tullut kuin lyhyitä kuuroja.
Sitten haluttiinkin jo vähitellen pois Ahvenanmaalta, ja niinpä siirryttiin Sottungaan. Saatiin taas erittäin lämmin vastaanotto Strandhuggetin Harrietilta, vaikkakin hän oli jo edellisenä päivänä ehtinyt sulkea =)) Terkkuja vaan täältä Café Del Marin porukalta Hakaniemestä!
Sottungassa siis palvelee loistavasti edelleen Strandhugget, vaikkakin laituripaikasta laskuttaa kyläläisten perustama Saltier (tai joku sinne päin) laiturista saa kylläkin nykyään myös sähkön. Harriet lämmitti meille saunan ja mikä tärkeintä meekialaiselle: jäätelöä + pillimehuakin oli tarjolla! Nyt sitten kaikki meekialaisen kaverit ensi kesänä Sottungaan vierailemaan, ettei ne loistavat tyypit päätä karata kokonaan sinne Goalle!
Sottungasta päästiinkin sitten sujuvasti Verkanille. Ja liukumäkeen. Taas. Meekialainen on muuten erikoistunut bongaamaan kaikki leikkipaikat ja varsinkin liukumäet jo tosi kaukaa mereltä. Ja ihan ilman kiikareita. Kyseessä on varmaan joku kuudes aisti, joka on tällasilla palttiarallaa kolmevuotiailla gosseilla.
Meekialaista oli jo pari päivää vaivannut jonkin asteinen koti-ikävä ja vene alkoi tuntumaan liian pieneltä. Uhmaikä alkoi vaivaamaan noin sata kertaa päivässä. Sen lisäksi mami alkoi kyllästymään keksimään meekialaiselle koko ajan uusia leikkejä ja viihdykkeitä + mamin välilevyn pullistuma oli antanut oman haasteensa koko lomalle. Alkoi siis tuntumaan siltä, että pitäisi saada välillä vähän maata jalkojen alle, tai jollain meillä menee hermot.
Pari viikkoa veneilyä sai tällä kertaa riittää yhteen menoon. Tulipahan näytettyä, että meekialaisellakin alkaa jo olemaan omaa tahtoa ja energiaa sen verran että voisi useimmiten jakaa vähän muillekin...
Lisätään kuvia kunhan ehditään purkaa kameroita. Nyt meillä onkin kuulemma sitten muutaman viikonlopun verran muuta ohjelmaa, mutta palaillaan taas jossakin vaihessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti