Kakkosloman 16. päivä, Uusikaupunki

Kommentit ei näköjään edelleenkään toimi, sama ongelma on aika monella muullakin Bloggerin käyttäjällä, joten ei auta kun odotella että saavat ohjelmansa kuntoon....MerviMeriMummi oli näppärästi laittanut kommenttia vanhan linkin kautta :) hyvin tuli perille ja meekialainen huomaa ne kyllä, koska mami saa kaikista kommenteista meiliinsä ilmotuksen.  Toivottavasti Mervin ja Ismon LadyRose menee kaupaksi! Yhteydet on tänään kuitenkin nopiat ja saatiin kuvia lisättyä parin viime päivän teksteihin. Käykää tsekkaamassa.

Uusikaupunki ei ole vielä oikein sytyttänyt meitä. Ihan kiva, mutta ei sen kummempaa, on tässä kivempiakin satamia nähty. Olemme tässä kuitenkin vielä huomisen ja käydään pörräämässä uudemman kerran tossa "keskustassa". Toivottavasti huomenna ei vaan sada...
Munkkimafian munkit täällä satamassa on kyllä hyviä.

Syömässä me käytiin tänään jossain vanhassa suolamakasiinissa, johon on nyt tehty rafla nimeltä Suolaspuar. Voi suositella, mamikin tossa nyt pyörii ihan ylensyöneenä ja voivottelee oloaan. Meekialainenkin on tänään maistanut ainakin hummerikeittoa, aurajuustoetanoita, ranuja (=lahtea, ja tarkottaa ranskalaisia), sipulipihviä, lampaankaretta, tyrnijädeä, calvadosliekitettyä omenaa, sitruunapiirakkaa....en varmaan edes muista kaikkea!

Ravintola Suolaspuar

huhhuh, mitä makuelämyksiä!!

Meidän EI olis kyllä pitänyt kiinnittäytyä ihan tähän satamakahvilan eteen...sen verran noi yhdet alko taas kikkailemaan.
Käytiin nimittäin ostamassa tosta fisukaupasta aamuksi jotain savulohitahnaa ja tottahan toki mami meni ja pudotti sen muovipussin mereen kun kiipes laiturilta takas veneeseen. Noh, näppäränä tätinä se alkoi onkimaan sitä pussia puoshaalla ylös ja hyvin se saikin siitä kiinni, mut tietty se lohirasia molskahti sieltä pussista takasin veteen. Seuraavaks mami juoksenteli sisään veneeseen etsimään mun leluhaaviani, mut se oli tuolla perähytissä niin jemmassa ettei se siihen hätään löytänyt sitä. Lohirasia siinä vaan lilluu ja ajelehtii ettepäin....sitten mami keksi agitoida faijan kiipeämään pelastustikapuille roikkumaan yhdellä kädellä ja onkimaan sen rasian ylös. Ja nyt se kovanonnen rasia sitten odottaa aamua jääkaapissamme :) Loppu hyvin siis taas kerran. Noi jopa onnistuivat tekemään tän kaiken riehumisen niin rauhallisesti ja hiljasesti, että tuskin kukaan satamakahvilan terassilla huomas mikä tilanne meillä täällä taas oli päällä :))) Hohhoh, mitähän seuraavaksi....

Ohjelmanjärjestäjä: Mami